Jaanipäev

Juhannuspäivänä nukuimme niin pitkään kuin nukutti ja saimme itsemme liikkeelle puolenpäivän aikaan. Olin laskenut että tälle päivälle ei tulisi matkaa kuin muutama kymmen kilometri. Näin olin myös vakuuttanut matkakumppanilleni. Päivän mittaan kuitenkin saimme huomata että olin tulkinnut karttaa jokseenkin suurpiirteisesti.

Teltta-alueelta lähdimmme aamukahville hiekkatietä, jota pitkin pääsimme Lohusalun niemen kärkeen, missä olimme illalla nähneet kokon. Niemellä oli pieni satama kahviloineen. Kahvien jälkeen suuntasimme takaisin pyöräreitille. Tarkoituksena oli poiketa Paldiskissa.

 Paldisk on niemen kärjessä ja olin katsonut reitin niin, että kiertäisimme koko niemen rantaa myöten sen sijaan että kulkisimme isompaa tietä pitkin. Tämä osoittautui pieneksi virheliikkeeksi. "Maisemareitti" oli todella huonokuntoista hiekkatietä, jota luultavasti olisi jatkunut n. 15 kilometriä. Ajoimme kuitenkin harhaan jostakin risteyksestä ja päädyimme isommalle hyväkuntoiselle tielle. Poikkeama surkealle tielle oli itselleni mieluisa sattumus. Pääsin testaamaan talvella hankkimiani renkaita ja kiekkoja huonokuntoiselle tielle. Puolisoni ei ollut aivan yhtä innoissaan.

Niemen kärjessä on Viron korkein majakka, Pakrin majakka, jota kävimme ihastelemassa. Uuden majakan vieressä on myös vanha 1700-luvun majakka, joka tulee ajan myötä putoamaan rantajyrkänteeltä alas eroosion vuoksi. Tämä kuvastaa hyvin Viron suhtautumista uuteen ja vanhaan. Vanhan vierelle rakennetaan uutta ja luonto hoitaa vanhan aikanaan pois.

Paldiskin jälkeen jatkoimme matkaa Padiseen, joka oli myös yöpaikkamme. Puolisoni oli jo talvella varannut meille huoneen Padisen kartanosta. Tämän ympärille olin sitten suunnitellut tämän retken. Kartanon pihalla on vanha 1300-luvulla rakennettu luostari. Sekä luostarin rauniot että upea kartano olivat jälleen käymisen arvoisia paikkoja ja kartanossa yöpyminen oli Suomen hintaluokkaan verrattuna varsin edullista tasoonsa nähden. Päivälle tuli kilometrejä reilu 60. Jotain siinä kartan katsomisessa reittiä suunnitellessa oli selvästi mennyt perusteellisesti pieleen. Mutta ei tuo haitannut, vaikka koko päivän olikin tullut pientä tihkua taivaalta.

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Padisesta on seitsemän kilometria Rummun järvelle, joka oli etukäteen pääkohteemme Virossa. Rummun järvi on entinen Neuvostoliiton aikainen louhos, jonka työvoimana on käytetty järven rannalla olevan vankilan vankeja. Vankilan ja louhoksen toiminta on loppunut kauan sitten ja vankila on jäänyt niille sijoilleen rapistumaan, jälleen luonnon armoille. Järven rannalla on suosittu uimapaikka, joka on nyttemmin suljettu sen vaarallisuuden vuoksi. Tosin vankilan pääsee kiertämään ja takakautta pääsee rannalle. Paikassa olisi koluttavaa useaksi päiväksi jos on rohkeutta kulkea raunioituneissa rakennuksissa. Muurin vierellä kulkiessa näkyi useita reikiä josta vankilan alueelle on selvästi kuljettu.

Rummun järveltä seuraavana oli vain etappi Keilan kautta Tallinnaan ja kotiin. Tuona päivänä tuuli todella kovaa. Onneksi se oli kuitenkin myötätuulta ja matka taittui todella joutuisasti hyväkuntoisella tiellä. Padisesta Tallinnaan ei ollut järkevästi kulkevia pikkuteitä vaan jouduimme polkemaan valtatiellä. Virolaisilla tuntuu olevan aikalailla samanlainen suhtautuminen pyöräilijöihin kuin ruotsalaisilla. Kolmen päivän aikana emme tainneet törmätä yhteenkään kyynärpäätä hipovaan ohittajaan, tai muuhunkaan kuumakalleen. Kokonaisuudessaan Virossa pyöräily on kyllä 6/5 kokemus. Tiet ovat tasaisia ja pääsääntöisesti hyväkuntoisia. Liikennekulttuuri erinomaista ja Viron historian vuoksi siellä on paljon nähtävää. Menemme taatusti toistekin.

Toisen päivän reitti:

Kolmannen päivän reitti:

Kokonaismatka 183km