Saimaa - Pyöräretki 2017 osa 1

Kesälomani alkoi viikko sitten ja ensimmäisen viikon vietin mökillä terassitalkoissa. Nyt oli aika siirtyä varsinaiseen loman viettoon, eli pyöräilyyn. Olin suunnitellut retkeni kaksiosaiseksi. Ensimmäisen viikon viettäisin puolisoni kanssa Itä-Suomessa pyöräillen Saimaalla. Tämän jälkeen jatkaisin yksin Venäjälle ja kiertäisin Laatokan.

Lähdin lauantaiaamuna pyöräilemään Helsingistä Lappeenrantaan, jonne olimme sopineet treffit seuraavaksi keskipäiväksi. Puolisoni hyppäisi seuraavana aamuna polkupyörän kanssa junaan.

Lähtöaamu

Lähdin pyöräilemään kohti Porvoota tietä 170, jolla viettäisinkin lähes koko päivän. Helsinki - Porvoo-väli lienee monelle pyöräilijälle tuttu. En sitä kuitenkaan ollut aikaisemmin jostain syystä pyöräillyt.

Porvoo

Päivän reitillä oli idyllistä maalaismaisemaa. Porvoon kaunis kaupunki ja Loviisassa upea vanha kivikirkko tervehtii kaupunkiin saapujaa. Mielettömiä mäkiä ei onneksi ollut. Ilokseni huomasin myös että minulla oli mukana vanha kartta, jonka painamisen jälkeen on rakennettu uutta moottoritietä. Helsingistä Virojoelle sain siis pyöräillä vanhoja teitä, raskaan liikenteen paahtaessa motarilla.

Loviisan kirkko

Haminan ja Virojoen välillä on museotie, joka on pätkä vanhaa kuninkaantietä. Tämän tien varrelta löysin ensimmäisen yöpaikkani. Ilmeisesti puolustusvoimien harjoitusalueelta, koska aivan telttapaikan vieressä oli ampumakorsu.

Ensimmäinen telttayö

Pääsin lauantaiaamuna vasta puolenpäivän aikaan liikkeelle, joten en saanut ajettua tavoitelemaani 200 kilometriä. Jouduin siis heräämään sunnuntaina jo viideltä päästäkseni ajoissa Lappeenrantaan. Olin kuitenkin aivan loppu edellisestä päivästä ja polvi oli alkanut vihoitella, kuten se aika usein tekee ensimmäisen pitkän ajon jälkeen kesällä. Matkan tekeminen tuntui tervassa polkemiselta. Pääsin kuitenkin Lappeenrantaan ja vain reilun tunnin sovitusta myöhässä.

Pyöräretkillä pitää pysähtyä aina jätskille kun siihen on tilaisuus

Lappeenrannasta pyöräilimme Imatran kautta Ruokolahdelle. Matkalla pysähdyimme tietenkin Saimaan kanavalle, joka on varsin vaikuttava aikansa voimannäyte. 

Päivän leiripaikaksi Ruokolahdella olimme päättäneet Myllykosken laavun, joka on suosittu paikallinen retkeilykohde. 

Ruokolahden kirkko

Etelä-Karjalan maakunnan sivuilla luvattu kolme kilometria Lääväkorventietä osoittautui ennemminkin kahdeksaksi ja huonolla hiekkatiellä hyttysten iskiessä heti pysähtyessä alkoikin epätoivo hiipiä, kun paikkaa ei meinannut löytyä. Onneksi lopulta vastaan tuli kyltti laavulle. Enää täytyi vain saada raskaat pyörät tunkattua kolme sataa metriä hankalakulkuista polkua pitkin laavulle. Laavulle päästyämme kaikki kiroilu ja epätoivo alkoi hyvää vauhtia hälvetä. Paikka meni ehdottomasti top 3 telttapaikat -listalle. 

Telttapaikka

Myllylampi

Päivän pyöräilyreitti ei ollut erityisen maisemallista, mutta unelmien yöpaikka korvasi maisemien puutteen.

 

Aamutoimet

Aamulla jatkoimme matkaamme kohti Puumalaa. Päivä on tietenkin parasta aloittaa surkealla hiekkatiellä.

Lääväkorventie

Päivän vietimme pyöräillen tietä 62. Olen tottunut siihen, että Suomessa Lappia lukuunottamatta palveluiden välillä on kohtuulliset välimatkat. Jätimme siis pysähtymättä ensimmäiseen kahvilaan sillä ajatuksella että pysähdytään seuraavassa. Se oli virhe. Seuraava kahvila löytyi Puumalasta, jonne oli matkaa lähes viisikymmentä kilometria. Emme olleet osanneet varautua matkantekoon kuin välipalapatukoilla ja pähkinöillä. Tämän lisäksi tuo väli oli hyvin yksitoikkoista ja mäkistä poljettavaa. 

Puumala

Puumalan silta

Puumalassa palkitsimme itsemme hienosta suorituksesta luonnollisesti oluella satamassa. Oluelta siirryimme yöpaikkaamme noin 6 kilometrin päähän Sahanlahteen. Sahanlahti Resort on toinen Puumalan leirintäalueista. Käymättä toisessa voin helposti suositella menemään tänne. Paikan ravintolassa saimme parhaat muikut mitä olemme koskaan syöneet ja ravintolan terassilta aukeaa upeat maisemat järvelle. Leirintäalue oli erittäin mieluisa ja paikalla mielenkiintoinen historia. Sahanlahti Resort on vanhan sahan alueella ja muun muassa Elsa Heporaudan lapsuuden paikkoja.

Maisema ravintolan terassilta

Vanha uittoränni

Sahanlahti Resort telttapaikka

Aamulla pakkasimme jälleen kamamme, purimme teltan ja suuntasimme kohti seuraavaa majapaikkaa. Kävimme vielä aamun toisilla aamukahveilla Puumalassa ja lähdimme kohti Sulkavaa. 

Puumalan kirkko

Elämänohjeita ristipistoin

Matka oli jälleen yksitoikkoista metsätietä, jolla oli paljon mäkiä ja vähän palveluja. Onneksi älysimme aamulla käydä kaupassa hakemassa tonnikalanuudeli-lounaan tarpeet.

Lounastauko

Illaksi saavuimme Tiittalan kartanoon juuri kun ensimmäiset pisarat alkoivat tipahdella taivaalta. Illaksi ja seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa vesisadetta.

Jälleen kerran päämäärä osoittautui matkantekoa tärkeämmäksi. Vielä kun respa ilmoitti että aina lämpimään saunaan pääsee halutessa, niin perille pääsy oli täydellinen.

Pikaisen saunan jälkeen lähdimme käymään muutaman kilometrin päässä Sulkavalla. Vierailun jälkeen pyyhimme yksissä tuumin kuvitteelliselta "paikat jonne voisimme muuttaa" -listalta Sulkavan pois. Helsingin palveluihin tottuneet junantuomat olivat hiukan hämillään kun menimme toiseen Sulkavan kahdesta ravintolasta ja saimme hyvin nyreän vastaanoton kun tohdimme kysyä josko keittiö olisi vielä auki. Toisesta paikasta saimme sentään kuitenkin keskivertoannoksen muikkuja ja muusia. Sulkava: Ei jatkoon.

Seuraava aamu oli synkkä ja masentava. Tietenkin suunniteltu päivämatka oli myös puolison kanssa yhdessä ajettavan viikon pisin. Sade alkoi samalla hetkellä kun aloitimme pyörien lastaamisen.

Innokas pyöräilijä

Lähdimme Sulkavalta kohti Savonlinnaa kohtalaisen rankassa vesisateessa. Halusimme välttää ruuhkaista tietä nro 14 ja poikkesimme tielle joka kiertää hiekkatietä pitkin. Hiekkatiepätkän jälkeen puolisoni pohti että onko koskaan hiekkatietä pitkin kiertäminen kannattanut. Hyvä kysymys, enpä muista että näin olisi käynyt. Ei käynyt nytkään. Sade oli pehmentänyt tien pinnan ja se oli raskas poljettava. Tämän lisäksi matkan varrella tutuksi tulleet mäet olivat erityisen jyrkkiä ja pitkiä.

Savonlinnaan saavuimme kaiken lisäksi vielä pienen eksymisen kautta ja ajoimme hetken kehää. Lounaan söimme Panimoravintola Huvilassa ja ainakin saimme hyvää olutta. Siihen hetkeen sen sijaan liian pienet annokset ruokaa. 

Savonlinna

Kaiken hyvän lisäksi puolisoni takki oli alkanut päästää vettä läpi ja hän oli jo Savonlinnassa täysin märissä vaatteissa. Olen jossain vaiheessa harkinnut samankaltaista Tierran kuoritakkia kuin hänellä. En harkitse enää.

Savonlinnasta ajoimme Punkaharjulle vesisateessa, joka alkoi loppua määränpäähämme Hepokatin maatilamajoitukseen saapuessa. Henkeä salpaavat harjumaisemat eivät jotenkin tuossa vaiheessa enää olleet niin upeita.

Hepokatissa yövyimme aitassa. Ja iloksemme seuraavan päivän aamu valkeni aurinkoisena.

Aamupalan jälkeen kävimme moikkaamassa kotieläinpihan porsaita ja suuntasimme katsastamaan Punkaharjun valtionhotellin. Hepokatista lähtiessäme meidät vinkattiin käyttämään rantoja kulkevia ulkoilupolkuja, joilla ohittaisimme useat harjulle nousut.

Punkaharjun ulkoilupolkuja

Punkaharjun valtionhotelli

Punkaharjun maisematie oli täydellinen lopetus minun ja puolisoni yhteiselle osuudelle. Tuleva ilta olisi yhteisen retken viimeinen.

Usein on hankala nähdä järveä puilta

Harjutie

Viimeiseksi illaksi menimme Ruokkeen lomakylään, jossa olen käynyt useana kesänä lapsena vanhempieni kanssa ja olin jo pitkään halunnut päätä käymään siellä uudestaan. Pelkäsin että lapsuuden kesämuistot päättyisivät järkyttävään antikliimaksiin. Onneksi näin ei ollut. Lomakylä on edelleen aivan mieletön paikka. Lomakylä sijaitsee Puruveden rannalla, jonka vesi on kristallinkirkasta ja lomakylän hiekkarannan kaltaista rantaa harvoin näkee Suomessa.

Perillä

Ennen matkaa olin hankkinut uuden kameran, jolla pystyy ottamaan kuvia myös veden alla. Puruvesi oli otollinen paikka kokeilla tätä ominaisuutta.

Puruvesi

Illalla kävelimme leirintäalueelta eteenpäin lähemmäksi niemenkärkeä ihastelemaan auringonlaskua.

Ruokkeen lomakylä ja auringonlasku oli mitä parhain tapa lopettaa yhteinen pyöräretkemme. Seuraavana aamuna siiryin yksiööni ja laitoimme lusikat jakoon. Saatoin puolisoni Kesälahden juna-asemalle ja kotimatkalle. Kävin tekemässä ruokaostokset Laatokalle ja aloin viettämään lepopäivää.